Tekemäni kyselyn mukaan suurella osalla lukijoistani on lapsia. Tuleeko teille koskaan tavara-ahdisusta? Joka paikka täynnä leluja ja pientä tilpehööriä, vaatteita pyörii pitkin lattioita eikä lapset lähde siivousurakkaan? Oisko hyviä vinkkejä?
Mies hermostui lasten kamoihin siinä määrin, että vei varmaan 75% tavarasta pois. Ja yllättävää kyllä, siitä ei tullut minkäännäköistä vastalausetta, eli johtopäätös on: tavaraa on ihan liikaa. Kaikenlaisia mäkkärileluja ja pehmoja on paikat väärällään. Joulupukeille olenkin kertonut, että yhtään lelua en tänne halua, sen sijaan pitää ottaa lapset mukaan lajitteluun: osan turhakkeista voisi viedä vaikka neuvolaan/(hammas)lääkäriin muille lapsille palkintoina jaettavaksi. Ja varmaan SPR:n ja muiden vastaavien kirpparit tavaraa vastaan ottaa: roskiin en niitä kumminkaan haluaisi heittää.
Lapsia lahjon mm. niitten suosikkikekseillä (joita saavat harvoin), voin kuvitella niiden onnelliset ilmeet kun niitä mussuttavat. :) Kirjoja pidän hyvinä lahjoina, ja niitä ne muutaman saavatkin. Isovanhemmat antavat rahaa, muilta tulee varmaankin söpöstelyvaatteita, yritän kumminkin pitää lahjamäärän pienenä, vaikka antajia suht paljon onkin.
Olen myös siitä onnellisessa asemassa, että aikuisten kesken lahjoja ei oikeasti vaihdeta, ei olla vuosiin vaihdettu. Mikä järki siinäkin oli, että aiemmin kerroimme toisillemme lahjatoiveita, kun jokainen voi itse hankkia asiat, joita sattuu tarvitsemaan, tulee varmasti mieleisiäkin kun on itse valittu. Se ei kuitenkaan poista sitä, että lahjoja voi antaa, jos täydellisen osuva tulee vastaan. Ja sukulaiset ilahtuvat valokuvalahjoistani takuulla enemmän kuin joulunjälkeisistä suklaakohvehtikiloistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti